Mustan Pitsin yö Rauman Pitsiviikoilla oli täynnä ihmisiä.
Kuuma päivä jälleen! Ihanaa reissata tällaisilla ilmoilla, tavata ihmisiä,
nähdä kaupunkeja ja kesätunnelmaa eri puolilla Suomea. Hypätä pikkubussiin,
nähdä merimaisemia, saaristoa, peltoja, metsää.. Suomi on kaunis.
Ja niin, mitä on Rauma? Missä on sen sydän ja mikä on
ominaisinta juuri Raumalle? Näitä selvitettiin tänään. Monet puhuivat merestä ja
satamasta. Vanha Rauma on ehdottomasti Rauman sydän, sen kadut ja pienet
putiikit, käsityöt ja pitsityöt. Raumalla on oma patsas nimeltään
Nyplääjäpatsas merkkinä tästä. Eräs nainen sanoi ensimmäisenä Rauman kielen,
joka EI OLE MURRE, vaan oma kielensä. Sain oppia muutamia raumalaisia sanoja ja
ihmetellä mistä sanat juontavat juurensa!
Kysyessäni Rauman musiikkityyliä, vastauksena tuli
yllättäviäkin ajatuksia kuten fado! Rauman sanottiin olevan myös
musiikilliselta tunnelmaltaan haitarijohtoista pelimannimusiikkia. Teimme
sitten lopulta raumalaisen fadon! Istuimme puistossa puiden varjossa ja sitten
olikin jo Laulu Raumalle.
Esitys oli Marelan sisäpihalla Vanhan Rauman sydämessä.
Tästä päivästä
jäi mieleen vanha raumalainen sanonta:
”Muist raumalaine ain et sun äitis ja isäs on meri.”
Kiitos terassilla istuvalle seurueelle ajatuksista.
Laulu Raumalle
1. Täällä on koti vaikken enää asu täällä.
Kauppakadulla ja Kuninkaankadulla
Puutalot, pienet kujat täynnä elämää.
Käsityökauppoja, pitsiä ja markkinoita.
Nyplääjäpatsas yllänsä kukat.
Rauman oma kieli, muista poikkeava, ainutlaatuinen.
Sekoitus muista kielistä.
”Raumalaissi jaaritukssii.”
Kertosäe:
Mukulakivet, meri ja murre. Sydän on vanhan Rauman henki.
2. Meri ja kanaali.
Satamassa paatit melkein kaikilla.
Mutkaton elämä, torikaffet ja rupikonnapiirakka.
Mukulakivet, meri ja murre. Sydän on vanhan Rauman henki.
”Muist raumalaine ain et sun äitis ja isäs o meri."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti