torstai 11. helmikuuta 2016

Itsenäisen Suomen laulu vuonna 2017!













Suomi hoi! 
Katujen Elävöittäjät on nyt virallisesti osana Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017! Ryhmä säveltää Itsenäisen Suomen Laulun, jonka sanoitukset kerätään mahdollisimman laajasti koko Suomen kansalta. Vuonna 2017 koko Suomi laulaa Katujen Elävöittäjien kanssa! http://suomifinland100.fi

Katujen Elävöittäjät keräävät sanoja, lauseita tai pieniä tarinoita Suomesta kysymyksin: Mitä on Suomi? Miltä Suomi tuntuu? Missä on Suomen sydän? Jos Suomi olisi musiikkityyli, mikä se olisi?  Mitä on Suomi nyt, mitä itsenäisyytemme tarkoittaa ja mitä haluamme sen olevan meille tulevaisuudessa. 
Ryhmä kiertää kesän ja syksyn 2017 tilauksesta esittäen kappaletta erilaisissa Suomi100 vuotta -tilaisuuksissa ja järjestää itse aktiivisesti tilaisuuksia ja esityksiä, joissa kappaletta esitetään. Näissä tilaisuuksissa haluamme avata yhteisen keskustelun yleisön kanssa siitä, mitä Suomi on nyt ja millaisen Suomen me haluamme rakentaa yhdessä. Itsenäisen Suomen laulu toimisi näin koollekutsujana, keskustelun avaajana ja ajatusten herättäjänä.
Haluamme luoda kappaleesta sellaisen, että siinä kuuluisi erilaiset näkökulmat siitä, mitä Suomi on meille nyt ja mihin toivoisimme sen olevan menossa. Tämän tulevan kappaleen avulla haluamme nostattaa yhteisen tunteen, että jokaisella yksilöllä on vastuu ja mahdollisuus rakentaa sellaista Suomea, jossa meillä olisi onnellista elää.
Haluamme luoda tilan, jossa ihmiset eri taustoista voivat kuulla toistensa ajatuksia, näkökulmia ja visioita ja luoda uudenlaista jakamisen ja kohtaamisen kulttuuria taiteen äärellä.

Projektin etenemistä voi seurata täällä ja Facebook-sivulla.
Tekstejä, joista sanoituksia kootaan, voi kirjoittaa tänne blogiin, lähettää sähköpostitse katujenelavoittajat@gmail.com tai ryhmän Facebook-sivulla. Tarinoita ja kokemuksia kerätään myös kohtaamisissa kaduilla ja osana Katujen Elävöittäjien kiertue-esitystä kesällä 2016.

maanantai 7. syyskuuta 2015

HKL:n SYNTTÄRIT JA MATKUSTUSTARINAT


HKL:n SYNTTÄRIT JA MATKUSTUSTARINAT

Tänä vuonna HKL täyttää suuria vuosia! Esiinnyimme 6.6.2015 Arkadiankadun ratikkatapahtumassa, jossa juhlittiin museoratikoiden kanssa! Halusimme säveltää HKL:lle omistettuja kappaleita ja niinpä päätimme kerätä taas ihmisten tarinoita. 
Tällä kertaa halusimme kuulla ihmisten matkustustarinoita ja -muistoja ratikoista, metroista, busseista ja Suomenlinnan lautalta vuosikymmenten varrelta. Saimme sähköpostilla kevään aikana mahtavia tarinoita ja muistoja ja kokosimme niistä sanoitukset tuleville uusille teoksille. Tarinoita oli erityisistä kuskeista, ratikoiden ja metrojen erilaisista tunnelmasta, yllättävistä kohtaamisista... Katujen Elävöittäjät myös jalkautuivat Helsingin kaduille ja ratikkapysäkeillä odottavien ihmisten joukkoon  kysymään muistoja. Näistä lukuisista tarinoista syntyi Ratikat on loma, Anssi ja Tarkastajat.
Kappaleet saivat ensiesityksensä 6.6 ja ne pääsivät jälleen soimaan 1.9 HKL:n juhlassa Kaupungintalolla. 

Kiitos teille, ketkä jaoitte muistojanne! Tässä tarinoista kootut sanoitukset.


RATIKAT ON LOMA
 
1. Kun olin nuorempi, nousin kolmosen ratikkaan Tehtaankadulta.
Oli ensimmäisiä kauniita, lämpimiä kevätpäiviä,  ja sekös minua hymyilytti.
Vaunussa nuori mies hymyili takaisin ja sanoi: ”Ootpa sinä kaunis.”

Kertosäe:
Ratikat on loma. Ikkunoista seuraan maisemia ja kuuntelen kolinaa.
Kiireetöntä nautiskelua. Ratikat on loma.

2. Taka-osasta näen kiskot, joiden mukana katse seuraa.
Katson taaksepäin ja liikun eteenpäin.
Vanhoissa ykkösissä aikamatkalla, hehkulamput ja punaiset nahkapenkit.
Vedän narusta pysähtymistoiveen merkiksi.

Kertosäe:
Ratikat on loma. Ikkunoista seuraan maisemia ja kuuntelen kolinaa.
Kiireetöntä nautiskelua. Ratikat on loma.

Koskaan en muista mihin suuntaan kakkoset ja kolmoset kulkevat.
Elämänkirjo näkyy ysin ratikoissa.
Kympin ratikalla suorinta tietä mummolaan.

ANSSI
1.
Aikana, jolloin ei ollut metroja
matka taittui bussilla numero 80.
Muistan erään tietyn kuljettajan --
joka sai päiväni valoisiksi.
Valoisa ja kaunis hymy.

Kertosäe:
Anssi, Anssi ota meidät kyytiin. 94S
2.
Punaisia busseja… 94S.
Sen perässä on beesattu monet kerrat Keinutiellä.
Kuskit nimettiin, ilman muuta!
Sitten oli - Anssi.

Anssi, Anssi ota meidät kyytiin. 94S
3.
Anssilla oli ensimmäinen keskiovellinen bussi,
jossa istuin ovien takana toisessa rivissä vähän kenottavissa penkeissä. Wau!
Vielä unissani vuosikymmeniä myöhemmin olen ajanut 94S dösää.
Täytyy myöntää; jotain taikaa niissä on.

Anssi, Anssi ota meidät kyytiin. 94S

TARKASTAJAT
”Päivänä jolloin sain tietää saaneeni opiskelupaikan, istuimme ysätäväni kanssa tarikassa syleissämme kaksi laatikollista tuoreita mansikoita. Iloitsimme ja nauroimme, olimme omissa maailmoissamme kun yhtäkkiä takaamme kuului matala miesääni: ”Matkalippujen tarkastus”. Juhlatunnelma ei mennyt silti pilalle, vaikka ratikkamatkasta tuli 160€:n huvi.”

1. Ennen busseissa ja ratikoissa
oli rahastajamammat uniformuissaan.
He pitivät tiukkaa kuria, huusivat kovaäänisesti:
Kertosäe:
Käytävällä eteenpäin –stig framåt 
2. Emme maalaisina osanneet käyttäytyä
tulimme väärästä ovesta, istuimme väärällä penkille
Aina tuli huutoa rahastajalta.

Käytävällä eteenpäin –stig framåt!








lauantai 2. toukokuuta 2015

Mad House -festivaaleilla ensiesitetty Kalasataman kansallislaulu

Viime syksynä meiltä tilattiin Kalasataman kansallislaulu. Keräsimme ajatuksia Kalasataman asukkailta, mm. missä on Kalasataman sydän, miltä Kalasatama tuntuu ja mikä olisi Kalasataman musiikkityyli. Sanoitukset koostettiin ajatusten pohjalta ja sävelsimme Kalasataman kansallislaulun. Ensiesitys oli Mad House festivaaleilla Suvilahdessa lokakuussa 2014. Tässä linkki ja sanat :)

KALASATAMAN KANSALLISLAULU

1. Kalasatama on murheellinen valssi. Aina joutuu kävelemään pitkän matkan kotiinsa. Keinuja löytyy vain yhdestä pihasta. Keskeneräinen, kaikkialla hajallaan. Elämänalkuja, kaupungin kajo. Kolmen murheen laakso.

Kertosäe: Valoisa, raikas, meren kimallus ja tuoksu. Uuden ajan kylätunnelmaa täynnä unelmia. Keskustan kainalossa meren rannalle syntyvä uusi elämä. Tulevaisuus rakentuu edessäni. Valoisa, raikas, meren kimallus ja tuoksu. Uuden ajan kylätunnelmaa täynnä unelmia. Tulevaisuus rakentuu edessäni.

2. Laivakyltit muistuttavat menneestä. Kaduilla satamaan kulkeneiden laivojen nimet, nyt ne ovat matkanneet jo muualle. Otan kahvin ja kävelen rannassa.

Kertosäe

C-osa puhuttuna nopeasti:
Metroasemalla viileä viima muistuttaa syksyn tulosta. Mies tekee kokeilun, kulkee t-paidassa koko talven. Hän tulee metron ovista ulos ja huomaa, että jos olisi ollut yhtä vaunua edempänä, olisi päässyt lähemmäs ovea, mistä pääsee rappuset alas. Hän voi kuvitella, että meri tuoksuisi, muttei haista sitä, ei huomaa sitä. Lapsi tutkii työmiesten töitä, pysähtyy ihmettelemään, äiti hoputtaa eteenpäin. Siwa on jo lähellä. Ja sitten kertosäe.

Kerto:
Valoisa, raikas, meren kimallus ja tuoksu. Uuden ajan kylätunnelmaa täynnä unelmia. Keskustan kainalossa meren rannalle syntyvä uusi elämä. Tulevaisuus rakentuu edessäni. Valoisa, raikas, meren kimallus ja tuoksu. Uuden ajan kylätunnelmaa täynnä unelmia. Tulevaisuus rakentuu edessäni.
 GO KALIS!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Katujen Elävöittäjien jälkimaininkeja... Koko kiertueen kaikki Laulu kaupungille -kappaleet samalla videolla!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Päivä Tampereella ja Laulu Tampereelle



Tampere jäi juuri taaksemme.

Erilainen tunnelma kuin missään muussa kaupungissa, koska kyseessä oli tähän mennessä isoin kaupunki ja sen vilkkaus toi oman mausteensa. Kävelimme torilla ja juttelimme ihmisille leppoisassa kesätunnelmassa. Ihmiset olivat avoimia ja juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.
Erityisen tärkeäksi tamperelaisille nousivat paikat, kuten Pyynikki, monet eri keskustan torit, joissa tapahtuu paljon ja on mahdollisuus kohdata toisia ihmisiä. Vesistö, lähijärvet ja Koskenranta saivat paljon kunnioitusta. Erityisesti kosken kauneus ja idylli sekä kesällä että talvella. Kysymys siitä, mikä olisi Tampereen tunnelma musiikkityylinä sai paljon erilaisia vastauksia. Tampere on eniten rock, sitten ripaus räppiä, funkia, reggaeta, punkkia ja Tampereen tyyliin kuuluu hyvät sanoitukset ja karisma.
Istuimme taas puiston nurmikolle, otimme soittimet ja aloimme kasaamaan iltapäivän muutamassa tunnissa Tampereelle laulun. Lähdimme liikkeelle rock-hengestä.
Esiintymispaikka oli myös erityisin, sillä se oli täydellinen Katujen Elävöittäjille: Kuninkaankadun kävelykatu keskustassa, jossa saimme kohdata hetken ohikulkijat, keskellä kaupunkia, keskellä arkea, yllättävässä paikassa odottamatta. Yllättävään hetkeen pääsi myös eräs mies, joka lähti tanssimaan kanssani valssia keskellä katua. Elämän pieniä hetkiä, jotka jäävät mieleen. Mies ei ollut ennen tanssinut valssia ja teki sen nyt ensimmäistä kertaa kadulla. Kiitos hänelle.

Viimeinen esitys takana ja laulut Hangolle, Kasnäsille, Raumalle, Naantalille ja Tampereelle tehty. Suunnittelemme niiden äänittämistä ja esittämistä pian!
Seuraavana unelmana on jatkaa kiertämistä ja tehdä eri kaupungeille sävellettyjä kappaleita. Ensin Suomessa, sitten ulkomailla ja lopulta kaikilla kaupungeilla on oma Laulu kaupungille!

Kiitos kaikille eri kaupunkien asukkaille tarinoista ja ajatuksista. Oli hienoa kohdata pieni hetki yksittäisiä ihmisiä erilaisissa kaupungeissa, kaupunkien eri tunnelmissa. Kesä jatkuu ja musiikki soi!
Tämän hetken musiikkityyli olisi vanha iloinen nostalgiavalssi ja ripaus tangoa.

Kiitos tänään Flashmob Tampereen yhteisölle viesteistä ja sanoista!


Laulu Tampereelle

 1. Tahmelan rannassa kuumana kesäpäivänä, hipit ja kerma sulassa sovussa.
Keskustorin narkkareiden ja teinien suloisen sopuisa rinnakkaiselo mäkkärin kulmalla.
Kaupungin paras maisema tarjolla makoisan munkin kera Pyynikin näkötornilla.
Tammelantori ja mustamakkara.

”Rennosti juntti ja ylpee siitä.” 
Mutkaton henki ja kiltit kasvot.

Kertosäe:
Pieni suuri kaupunki tuntuu kodilta.
Kahden järven välissä.
Sydän sykkii koskelle kesät ja talvet.
Sydän sykkii koskelle.

2. Särkänniemessä kiljuvat lapset, keskustan ainiaat katuremontit ja liian vähän roskiksia.
TKL:n synkkämieliset bussikuskit ja Metson kirjaston cräshänneen ufon näköinen kupoli.

”Rennosti juntti ja ylpee siitä.” 
Mutkaton henki ja kiltit kasvot.

Kertosäe:
Pieni suuri kaupunki tuntuu kodilta.
Kahden järven välissä.
Sydän sykkii koskelle kesät ja talvet.
Sydän sykkii koskelle.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Päivä Naantalissa ja Laulu Naantalille


”Loistaa kuin Naantalin aurinko.”

Nyt taas pikkubussissa matkaamassa seuraavaan yöpaikkaan ja huomenna viimeinen kiertuepäivä ja esitys Tampereella. Tätä voisi jatkaa loputtomiin! Muutamienkin keskusteluiden jälkeen alkaa vähitellen hahmottamaan kaupungin ydintä, mikä tekee kaupungista juuri sellaisen kuin se on. Tärkeää on ollut löytää paikallisia. Kaupungeilla on eri henki ja on mielenkiintoista pohtia, millainen musiikki tuo esille juuri tietynlaisen hengen ja tunnelman, jota me olemme kokeneet kaupungeissa.

Tänään Naantalissa oli alussa vaikeaa löytää paikallisia Naantalilaisia. Paljon lähipaikkakuntalaisia kesäpäivänviettäjiä ja ulkomaalaisia turisteja. Päädyin kuitenkin juttelemaan naisen kanssa, joka on paikallinen ja vielä lisäksi matkaoppaana. Hän kertoi Naantalin historiaa ja selvitti mitä on Naantalin auringon taustalla. Se loisti Naantaliin veroja ja rahaa. Köyhään aikaan 1700-luvulla  ei saanut käydä kauppaa kuin Naantalin ydinalueella ja sen ympärille pystytettiin tulliaita. Aidan ulkopuolella ei saanut käydä minkäänlaista kauppaa. Kun tuli tulliaidan luo, portin yläpuolelle laitettiin puinen aurinko, joka kiillotettiin sianihralla, jotta kukaan joka portista kulkee tulliaidan sisäpuolelle, ei jättäisi huomioimatta verojenmaksua. Näin kerättiin tuottoa kaupungille.

Naantali huokui ihmisten puheissa historiaa, perinteitä, rituaaleja. Unikeonpäivät ovat suuri tapahtuma, jota varten ihmiset saapuvat Naantaliin. Huomenna onkin Unikeonpäivä, ja klo 7 aamulla heitetään joku henkilö mereen.  Tämä valittu henkilö paljastetaan vasta huomenna aamulla. Tämä on suuri kunnia, tulla heitetyksi mereen!

Oli hienoa kuulla historiaa ja ydinasioita Naantalista. Kuulla siitä, mikä on Naantalin henki. Tästä päivästä jäi mieleen lause, jonka eräs nainen lausui kun kysyin, mitä hän haluaisi sanoa Naantalille: ”Säilyttäkää, säilyttäkää, säilyttäkää vanha romantiikka.”

Ja tässä kaikkien ajatusten pohjalta tehdyt sanoitukset:

Laulu Naantalille


1. Suomen Venetsia, Suomen helmi.
Satama porttina, kirkon sylissä, ravintolat, meri ja muumit.
Lähdetään retkelle Ryövärisaareen.

Säilyttäkää, säilyttäkää, säilyttäkää
vanha romantiikka ja kirkkaasti loistava aurinko.

2. Vahva historia luo perinteitä.
Kylpyläromantiikkaa ja Unikeonpäivät.
Aamulla kello seitsemän joku saa kunnian lentää mereen.
Kaupungin herätys ja elvytys.

Vanha romantiikka, kirkkaasti loistava aurinko, loistaa kuin Naantalin aurinko.

3. Menneisyys näkyy nykyisyydessä.
Puinen aurinko kiillotettuna kullankeltaiseksi.
Naantalin aurinkoinen, merkkinä porteissa tuomassa vaurautta.
Historia elää tässä. Vanha merkki säilyy, läpi vuosisatojen. 

Vanha romantiikka, kirkkaasti loistava aurinko, loistaa kuin Naantalin aurinko.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Päivä Raumalla ja Laulu Raumalle


Mustan Pitsin yö Rauman Pitsiviikoilla oli täynnä ihmisiä. Kuuma päivä jälleen! Ihanaa reissata tällaisilla ilmoilla, tavata ihmisiä, nähdä kaupunkeja ja kesätunnelmaa eri puolilla Suomea. Hypätä pikkubussiin, nähdä merimaisemia, saaristoa, peltoja, metsää.. Suomi on kaunis.

Ja niin, mitä on Rauma? Missä on sen sydän ja mikä on ominaisinta juuri Raumalle? Näitä selvitettiin tänään. Monet puhuivat merestä ja satamasta. Vanha Rauma on ehdottomasti Rauman sydän, sen kadut ja pienet putiikit, käsityöt ja pitsityöt. Raumalla on oma patsas nimeltään Nyplääjäpatsas merkkinä tästä. Eräs nainen sanoi ensimmäisenä Rauman kielen, joka EI OLE MURRE, vaan oma kielensä. Sain oppia muutamia raumalaisia sanoja ja ihmetellä mistä sanat juontavat juurensa!
Kysyessäni Rauman musiikkityyliä, vastauksena tuli yllättäviäkin ajatuksia kuten fado! Rauman sanottiin olevan myös musiikilliselta tunnelmaltaan haitarijohtoista pelimannimusiikkia. Teimme sitten lopulta raumalaisen fadon! Istuimme puistossa puiden varjossa ja sitten olikin jo Laulu Raumalle.
Esitys oli Marelan sisäpihalla Vanhan Rauman sydämessä.

 Tästä päivästä jäi mieleen vanha raumalainen sanonta:
”Muist raumalaine ain et sun äitis ja isäs on meri.”

Kiitos terassilla istuvalle seurueelle ajatuksista.

Laulu Raumalle

1. Täällä on koti vaikken enää asu täällä.
Kauppakadulla ja Kuninkaankadulla
Puutalot, pienet kujat täynnä elämää.
Käsityökauppoja, pitsiä ja markkinoita.
Nyplääjäpatsas yllänsä kukat.
Rauman oma kieli, muista poikkeava, ainutlaatuinen.
Sekoitus muista kielistä.
”Raumalaissi jaaritukssii.”

Kertosäe:
Mukulakivet, meri ja murre. Sydän on vanhan Rauman henki.

2. Meri ja kanaali.
Satamassa paatit melkein kaikilla.
Mutkaton elämä, torikaffet ja rupikonnapiirakka.

Mukulakivet, meri ja murre. Sydän on vanhan Rauman henki.

 ”Muist raumalaine ain et sun äitis ja isäs o meri."